7.2.2008
Pääsimme eilen Akin ja Hennan kanssa turvallisesti majapaikkaamme. Ainoana haittapuolena matkalla oli edelliseltäkin Phuketin etapilta tuttu taksisuikero Mr. Tan, joka on suora kuin savolainen ja rehellinen kuin autokauppias. Vuan eipä tuo haitannut. Tapasimme illalla Arin perheineen ja nautiskelimme pitkän kaavan illallisen Phuketin parhaimpiin kuuluvassa, palkitussa Savoey-ravintolassa.
Kiinalaiset juhlivat uuttavuottaan helmikuun seitsemäntenä, ja Phuketin kaikki hotellit olivat täyttyneet kiinalaisista, malesialaisista ja singaporelaisista vuodenvaihtajista. "Maassa maan tavalla tai maasta veiks" kuuluu mottomme, joten Otop-ostosparatiisissa samoillessamme ostimme Akin kanssa kiinalaiset olkihatut iltaa varten. Jälkikäteen meitä kuitenkin valaistiin, että ne perhanat olivatkin vietnamilaista mallia. No, sinnepäin se lähti. Uskomatonta mutta totta - pienen haeskelun jälkeen vaatetorilta löytyi myös sellaiset Billabongin uimashortsit, jonne Aki sai survottua jäkistin ahterinsa. Moni myyjä kyllä pyöritteli ensin päätään, että ei sellaisia edes valmisteta. Sama kuin Olli Jokinen etsisi lippistä.
Illalla syöksyimme Patongin keskustaan aterioimaan Arin perheen kanssa karibialaishenkiseen The Port -ravintolaan, jossa kaksi orkesteria vuorotteli rokkiklassikoiden ja lattarirytmien tahdissa. Monttu rävähti auki, kun lattialle asteli orkesterin tulkitseman Simply the Bestin tahtiin kaksi saksalaista arvokkaasti harmaantunutta ammattipasteeraajaa kolmen samanikäisen ladyn kanssa, ja kuviotanssi alkoi. Ei jäänyt epäilystäkään, että toinen herrasmiehistä on vuorenvarmasti vähintään seitsemän Dannyn vyölaukun pastööri. Jalkatyö ja ilmeet olivat jäljittelemättömät.
Ennen puoltayötä pyörähdimme kummastelemassa Bangla Roadin surrealistista sykettä ja käsittämätöntä vilinää. Odotimme keskiyötä kuin kuuta nousevaa, koska olihan kiinalainen uudenvuodenaatto ja samat sepot aikoineen keksivät ruudinkin. Vaan eipä tullut jytinää ei. Ei edes yhden ainoaa kiinanpommia saatikka papattia. On siinä meillä ruudinkeksijät!
Pääsimme eilen Akin ja Hennan kanssa turvallisesti majapaikkaamme. Ainoana haittapuolena matkalla oli edelliseltäkin Phuketin etapilta tuttu taksisuikero Mr. Tan, joka on suora kuin savolainen ja rehellinen kuin autokauppias. Vuan eipä tuo haitannut. Tapasimme illalla Arin perheineen ja nautiskelimme pitkän kaavan illallisen Phuketin parhaimpiin kuuluvassa, palkitussa Savoey-ravintolassa.
Kiinalaiset juhlivat uuttavuottaan helmikuun seitsemäntenä, ja Phuketin kaikki hotellit olivat täyttyneet kiinalaisista, malesialaisista ja singaporelaisista vuodenvaihtajista. "Maassa maan tavalla tai maasta veiks" kuuluu mottomme, joten Otop-ostosparatiisissa samoillessamme ostimme Akin kanssa kiinalaiset olkihatut iltaa varten. Jälkikäteen meitä kuitenkin valaistiin, että ne perhanat olivatkin vietnamilaista mallia. No, sinnepäin se lähti. Uskomatonta mutta totta - pienen haeskelun jälkeen vaatetorilta löytyi myös sellaiset Billabongin uimashortsit, jonne Aki sai survottua jäkistin ahterinsa. Moni myyjä kyllä pyöritteli ensin päätään, että ei sellaisia edes valmisteta. Sama kuin Olli Jokinen etsisi lippistä.
Illalla syöksyimme Patongin keskustaan aterioimaan Arin perheen kanssa karibialaishenkiseen The Port -ravintolaan, jossa kaksi orkesteria vuorotteli rokkiklassikoiden ja lattarirytmien tahdissa. Monttu rävähti auki, kun lattialle asteli orkesterin tulkitseman Simply the Bestin tahtiin kaksi saksalaista arvokkaasti harmaantunutta ammattipasteeraajaa kolmen samanikäisen ladyn kanssa, ja kuviotanssi alkoi. Ei jäänyt epäilystäkään, että toinen herrasmiehistä on vuorenvarmasti vähintään seitsemän Dannyn vyölaukun pastööri. Jalkatyö ja ilmeet olivat jäljittelemättömät.Ennen puoltayötä pyörähdimme kummastelemassa Bangla Roadin surrealistista sykettä ja käsittämätöntä vilinää. Odotimme keskiyötä kuin kuuta nousevaa, koska olihan kiinalainen uudenvuodenaatto ja samat sepot aikoineen keksivät ruudinkin. Vaan eipä tullut jytinää ei. Ei edes yhden ainoaa kiinanpommia saatikka papattia. On siinä meillä ruudinkeksijät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti