18.2.08
Aki ja Henna päättivät pienen rantapojotuksen jälkeen piipahtaa pitkähäntäveneellä ostosmatkalla Ao Nangissa. Itse keräsin aamupäivän rohkeutta ja läksin kipuamaan Railayn itäpuolen vuorelle, josta olisi kuulemma hyvät näkymät Railayn niemeen. Nousu oli hurja. Punertavien kivenlohkareiden välissä kulki kapea ja todella jyrkkä reitti, jota oli noustava ylöspäin puiden juurista ja oksista tukea hakien. Välillä reitillä oli apuvälineenä vanha hamppuköysi, johon oli tehty solmuja, jos vaikka farangin hikinen käsi lipeäisi...
Vihdoin pääsin määränpäähän. Minun ja kymmenien metrien seinäsuoran pudotuksen välissä oli vain kaatunut puunrunko. Olin saman karstikallion päällä, jonka juurella olin hetkeä aiemmin ihastellut kalliokiipeilijöiden taitoja pystysuoralla pinnalla. Maisema oli vaikuttava, mutta ajatus lähes satametrisestä pudotuksesta parin askeleen päässä yritti puskea paniikkia takaraivoon.
Reitin keskiosasta haarautui toinen polku, joka laskeutui edellisiäkin kallioita jyrkemmin sankkaan viidakkolaaksoon ja sieltä edelleen laguunille, jossa ei kuitenkaan ollut nyt vettä juuri nimeksikään. Suurten puiden juurella lehvästön seasta kuuluvia sirinöitä ja kurnutuksia kuunnellessa tuntui kuin olisi joutunut keskelle Tarzan-elokuvaa.
Hikisen kiipeilyurakan jälkeen snorkkelipulahdus Railay Westissä teki eetvarttia. Laskuveden aikaan rannan pohjoispäästä avautuu reitti kiipeilijöiden ja reppureissareiden suosimalle Ton Sai Beachille. Rennosta elämänmenostaan kuululle Ton Saille pääsee muuna aikana vain pitkähäntäveneellä tai todella pitkää ja rankkaa polkua vuoren yli.
Rantakivikossa sai olla todella tarkkana. Hyvien jalkineiden lisäksi tarvitaan myös paksunahkaiset kämmenet, sillä korallikivien reunat ovat hioutuneet paikoin partaveitsenteräviksi, ja välillä on otettava kallioseinämistä tukea.
Krabin ja nimenomaan Railayn niemen maisemat ovat tehneet kauneudellaan lähtemättömän vaikutuksen. Pikseliä on poltettu urakalla, jotta maisemista saisi edes murto-osan muistoksi. Jos mielii Krabille, kannattaa ehdottomasti tulla suoraan Railaylle ja unohtaa Ao Nangit ja Noppahattarat heti alkuunsa. Ellei sitten käytä tennissukkia sandaaleissa.
Aki ja Henna päättivät pienen rantapojotuksen jälkeen piipahtaa pitkähäntäveneellä ostosmatkalla Ao Nangissa. Itse keräsin aamupäivän rohkeutta ja läksin kipuamaan Railayn itäpuolen vuorelle, josta olisi kuulemma hyvät näkymät Railayn niemeen. Nousu oli hurja. Punertavien kivenlohkareiden välissä kulki kapea ja todella jyrkkä reitti, jota oli noustava ylöspäin puiden juurista ja oksista tukea hakien. Välillä reitillä oli apuvälineenä vanha hamppuköysi, johon oli tehty solmuja, jos vaikka farangin hikinen käsi lipeäisi...
Vihdoin pääsin määränpäähän. Minun ja kymmenien metrien seinäsuoran pudotuksen välissä oli vain kaatunut puunrunko. Olin saman karstikallion päällä, jonka juurella olin hetkeä aiemmin ihastellut kalliokiipeilijöiden taitoja pystysuoralla pinnalla. Maisema oli vaikuttava, mutta ajatus lähes satametrisestä pudotuksesta parin askeleen päässä yritti puskea paniikkia takaraivoon.
Reitin keskiosasta haarautui toinen polku, joka laskeutui edellisiäkin kallioita jyrkemmin sankkaan viidakkolaaksoon ja sieltä edelleen laguunille, jossa ei kuitenkaan ollut nyt vettä juuri nimeksikään. Suurten puiden juurella lehvästön seasta kuuluvia sirinöitä ja kurnutuksia kuunnellessa tuntui kuin olisi joutunut keskelle Tarzan-elokuvaa.
Hikisen kiipeilyurakan jälkeen snorkkelipulahdus Railay Westissä teki eetvarttia. Laskuveden aikaan rannan pohjoispäästä avautuu reitti kiipeilijöiden ja reppureissareiden suosimalle Ton Sai Beachille. Rennosta elämänmenostaan kuululle Ton Saille pääsee muuna aikana vain pitkähäntäveneellä tai todella pitkää ja rankkaa polkua vuoren yli. 
Rantakivikossa sai olla todella tarkkana. Hyvien jalkineiden lisäksi tarvitaan myös paksunahkaiset kämmenet, sillä korallikivien reunat ovat hioutuneet paikoin partaveitsenteräviksi, ja välillä on otettava kallioseinämistä tukea.
Krabin ja nimenomaan Railayn niemen maisemat ovat tehneet kauneudellaan lähtemättömän vaikutuksen. Pikseliä on poltettu urakalla, jotta maisemista saisi edes murto-osan muistoksi. Jos mielii Krabille, kannattaa ehdottomasti tulla suoraan Railaylle ja unohtaa Ao Nangit ja Noppahattarat heti alkuunsa. Ellei sitten käytä tennissukkia sandaaleissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti