Mainioiden puolen kuun peijaisten jälkeen ohjelmassa oli unenvenytystä ja riippumattopojotusta, oikeata rantalomailun aatelia. Aallot kasvoivat Haad Rin Nokin puolella entisestään päivä päivältä, joten bodyboardingiin oli mainiot olosuhteet. Askun kanssa kävimme myös rääkkäämässä vesijettien 1400-kuutioisia moottoreita ja käsivarsien lihaksia Haad Rin Noin pohjoispuolen vesillä.
Ko Phangan olisi tarjonnut runsaasti nähtävää, viidakkopolkuja, vesiputouksia, näköalapaikkoja ja sen sellaista, mutta jostakin syystä Haad Rin Nokin ranta veti meitä puoleensa kuin magneetti sekä päivin että illoin - päivällä aurinko ja aallot, illalla Tompan ja Emman drinkkikojun mainiot ämpärijuomat sekä Cactus Clubin ja Drop In Barin musiikki. Aloimme pikkuhiljaa ymmärtää, miksi monet sanovat, että tänne on pakko palata uudelleen. Ko Phangan on varmaankin paras paikka maailmassa lomanviettoon, jos on pari-kolmekymppinen, pitää rantaelämästä, aktiviteeteista, upeista maisemista ja varsinkin juhlimisesta.
Hotellihuoneidemme edessä rannalla oli pari palmuihin ripustettua riippumattoa ja laudoista kyhätty loikoilulavetti. Eräänä iltana pidimmekin naapurissa asustavia israelilaisia pasteeraajia härnätäksemme "lavatanssit kuusessa hevon" eli nautimme muutaman huurteisen kajareista pauhaavien Eläkeläisten säestyksellä. Taisi olla humppa heille täyttä hepreaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti