maanantai 18. helmikuuta 2008

Ko Imodium

16.2.08

Herätyksen jälkeen tuli ensimmäinen järistys. Se tuntui vatsanpohjassa saakka. Aamiaisen jälkeen tuli toinen. Se oli jo rajumpi. Katastrofin merkit olivat ilmassa.

Lähdimme parinkymmenen muun matkaajan kanssa suurella pitkähäntäveneellä päivän mittaiselle saariturneelle. Ohjelmassa oli uimista, snorklausta ja pasteerausta neljässä eri kohteessa. Edellisillan mystiset naposteltavat olivat tehneet tihutöitään yön aikana. Meinasin miltei hyytyä lähtöruutuun, mutta oli pakko painaa, kun talli määräsi. Imodiumia vilahti kitusiin samaa tahtia kuin salmiakkipastilleja lastenjuhlissa.

Tup Islandin hiekkasärkillä jo hieman helpotti. Saarella pystyi snorklaamaan neonkeltaisten ahvenoiden seassa aivan rantavedessä ja pitkää särkkää pitkin pystyi kahlaamaan saarelta toiselle. Onneksi, sillä toiletti oli kyhätty juuri sille toiselle...

Chicken Island on hauskasti lintua muistuttava karstikallio, joka näyttää tipahtavan mereen hetkenä minä hyvänsä. Saaren kupeessa oli oivat snorklauspaikat. Räpiköinnin jälkeen piti hölvätä taas uusi öljykettu jo ennestään kastanjanruskeaan pantterinvartaloon. Dark Tanning Oilia pintaan vain. Ei suojakerrointa, ainoastaan pelkokerrointa.

Ko Poda loksautti leuat sijoiltaan. Ei sellaisia saaria ole olemassakaan. Eikä niin turkoosia rantaa. Koralliriutta alkoi muutaman kymmenen metrin päässä rannasta ja tarjosi nähtävää värikkäistä kaloista piikikkäisiin merisiileihin.

Viimeinen stoppi oli Phra Nangin ranta, joka on valittu joskus peräti maailman toiseksi kauneimmaksi rannaksi jonkun havaijilaisen putrakon jälkeen. Eipä ole raati kovin väärässä ollut. Kalliomuodostelmat olivat epätodellisen kauniita, ja lukuisat luolat sekä onkalot tarjosivat hauskaa tutkittavaa, jos jauhomaisen hienolla hiekalla lojuminen kävi pitkästyttämään.

Tulomatkalla aloimme haistaa palaneen käryä. Punaista nahkaa näkyi kuin intiaanireservaatissa, ja hartiaseudussa tuntui herkältä kuin kinahmolaisen häkälöylyn jälkeen. Ilta sitten sujahtikin pääosin vaaka-asennossa ja erilaisten Aloe Vera -kettujen viilentäviin ominaisuuksiin tutustuessa. Ei olisi lauantaisaunakaan nyt maistunut. Saunaolut ehkä.

Ei kommentteja: