Noppahattara

15.2.08

Kahdeksan aikaan aamulla tarjoilijat siivosivat kiireesti edellisyön jälkiä Chunutin oleskelu- ja ruokailualueelta. Henkilökunnan ja muutamien vieraiden ystävänpäiväjuhlat kestivät myöhään yöhön. Oi jospa oisin saanut olla mukana... Mutta tänään oli lähtö lautalla Krabille, eikä silloin tarvita dagen efteriä. Paikan pomomiehellä taisi aika tuhti sellainen olla, mikäli silmien väriä ja riisilautasen tutinaa on uskominen.

Phi Philtä Krabille kulkeva lautta oli sullottu tupaten täyteen matkustajia. Ryysis oli tuuhea, mutta selvisimme kunnialla Krabin satamaan. Parin puhelun jälkeen kävi ilmi, ettei meille järjestynytkään yösijaa ennakkokaavailujen mukaisesti. Ampaisimme sataman matkailuneuvontaan, jossa ystävällinen neitokainen avusti meitä majapaikkojen buukkauksessa.

Olisimme tahtoneet Railayn tuntumaan, mutta kaikki ihmishintaiset majapaikat siellä oli täyteen buukattu. Suoritimme siis nopean ex tempore -arvonnan seuraavan parin yön kohteesta.

Hat Nopparat Thara kuulosti tarpeeksi älyttömältä paikalta meille. Pirkko otti puhelun kansiosta umpimähkään valitsemaamme Nopparat Resortiin ja bungalow oli varattu pariksi yöksi tuossa tuokiossa. Varasimmepa nupiksi vielä kolme yötä Railay Viewpoint Resortista sunnuntaista alkaen, sillä se oli karstivuorien, hienohiekkaisten rantojen ja turkoosien vetten hallitsemalla alueella, jonne alun perinkin halusimme Krabilla mennä.

Majapaikka oli hienoinen pettymys. Leikkimökin kokoinen ilmastoimaton bungalow kahdella pedillä plus lisävuoteella thaimuslimien johtamassa paikassa - eli oluttakaan ei ketutukseen saanut. Kun vessanpönttökin jumahti heti kättelyssä, otettiin respasta skootterit ja poistuttiin takavasemmalle tutustumaan Hat Nopparat Tharan rantaan ja palveluihin.

Helekutin Noppahattara. Eipä ollut kaksinen ranta se. Tai sitten Phi Phin upeat maisemat olivat nostaneet riman liian korkealle. Silti ei kyllä Noppahaitari nouse rantojen top-listalla kovinkaan ylös. Ajelimme skoottereilla Noppaharrikirvesniemestä Ao Nangiin ja siitä edelleen laitakaupungin ruokatorille, jossa nykäisimme huiluun paikallisen kojukauppiaan hedelmäpirtelöt, joissa oli vieno ajokoiran hien sivumaku. Ettei vaan menis vatta sekasin...

Päräytimme Shell Fossil Beachille, joka on yksi paikallisista harvinaisuuksista ja thainkieliseltä nimeltään hauska Susan Hoi. Ranta on kuin suurilla betonilaatoilla päällystetty, mutta laatat ovatkin lähemmin tarkasteltuna koostuneet simpukoiden fossiileista. Kiehtovaa kyllä, mutta paikkaa oli hehkutettu aivan liikaa verrattuna siihen, mitä se todellisuudessa oli.

Päivän pettymyksiä lähdettiin paikkaamaan Krabi Townin Night Marketiin. Ensiksi tinkasimme nitkuina takseista Noppaharakan liepeillä isoviiksisen suharin kanssa. Ilmastoitu minibussi 400 bahtilla ei pihi-piheille kelvannut, vaan otimme mieluummin sivuvaunullisen mopotaksin, joka muistutti lähinnä pappatunturiin pultattua pärekoria. No, olihan se 100 bahtia eli 2 euroa halvempi. Noin 20 km matkalla Krabi Towniin ehtivät tingatessa kostuneet kainalot kuivua.

Se on sitten Krabi Townissa sellainen meininki, että iltatorikin suljetaan yhdeksältä. Ja kun saavuimma paikalle viisi yli, ei kojuissa ollut enää paljon muonaa tyrkyllä, ellei sitten pitänyt lainapeitteen aromista. Kartan avulla suunnistimme pitkin autioita katuja suljettujen liikkeiden ohi. Tätäkö on Krabi Town? Vihdoin päädyimme seutukunnan horsmafestivaalin liepeille. Siellä oli vissiin koko kaupungin väki. Orkidea-, kasvi-, ruoka-, koru- ja vaatekojuja oli täräytetty vieri viereen pikkuista vaille pirun paljon, ja porukkaa parveili kuin Anttilan alennusmyynnissä.

Tuhottoman pitkän ja miltei tuloksettoman kaupunkikävelyn jälkeen nälkä kurnahteli kaikkien vatsoissa, joten istahdimme horsmafestivaalien ruokakojujen tuntumaan ja aloimme maistella kojujen antimia: simpukkalettua, possuvarrasta, kanapullia, "jotakin kalaa" jne. Ei ollut aina ihan täyttä varmuutta, millaisesta elukkaparasta pöperöt oli askarreltu. Aterioinnin lomassa vitsailtiin, millainen katastrofi seuraisi aamuksi varatulla saarireissulla, jos nuo epämääräiset herkut sattuisivat lyömään pakin sekaisin...

Mutta jotain positiivistakin Krabi Townista löytyi, nimittäin Judy Guest Housen alakerran reggaehenkinen kuppila, jossa oli tarjolla akustinen kitara ja 80 bahtin cocktailit. Lähintä taksia kysyttäessä mukavansutjakka rastatarjoilija ilmoitti ykskantaan, että täällähän se. Baarimikko säntäsi siltä istumalta hakemaan uudenkarhean ilmastoidun Toyotansa ja läksi nakkaamaan meidät Noppahaitariin. Käyp ja kukkuu!