Majapaikan hommaaminen Phi Philtä oli työn ja tuskan takana. Joku muukin oli ilmeisesti sitä mieltä, että kuvankauniilla saarella olisi mukava viettää aikaa muutama päivä. Eilisillan ja tämän aamun aikana soittelin läpi noin parikymmentä paikkaa, jossa kaikissa vastaus oli sama "Sorry, full today".
Lopulta kuitenkin kaksi bungalowia löytyi Chunut-nimisestä paikasta, jonka virkailijan oli tarkoitus jo illalla soittaa takaisin, mikäli paikkoja vapautuisi. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Minibussin piti noukkia meidät puoliltapäivin tienposkesta. Vaan eipä se aina lähde menemään kuin elokuvissa. Varttia vaille yksi nökötimme edelleen auringon paahteessa raksatyömaan tuntumassa, eikä taksiseppoa kuulunut. Respan mummu otti ilmeisesti puhelun liittoon, sillä lyyti alkoi kirjoittamaan välittömästi. Raihnainen sedan-tojantti kolisteli muutaman minuutin kuluttua alas mäkeä ja jarrutti kohdallamme - sen verran mitä jarrut pitivät.
- Phi Phi?
- Jees jees!
Ei-kenellekään-sopivilla David Passelhoff -laseilla koristautunut eläkeikäinen suhari nakkasi meidät satamaan, jossa koko botski odotteli meitä kuumeisesti. Onko teillä kiire jonnekin? Jaa, että snorklaamaan Phi Phille haluaisitte, ja ajoissa? Turhaa toljotatte, tää menee täysin firman piikkiin.
Chunutin eli Cashew Nutin bungalowit olivat siistejä ja tilavia bamburakenteisia lukaaleja. Koko paikka oli kyhätty hauskasti rinteeseen viidakon sankan kasvillisuuden suojaan. Puskan keskellä on mukavan vihreää, mutta illan tullen alkaa taistelu moskiittoja vastaan. Respan setä viritteli tottuneesti hyttyssavuja terasseille, mutta ehkäpä Akin isä voisi antaa pari kunnon vinkkiä, miten moskiittojen maihinnousu torjutaan.Alkuillasta istuttiin tovi terassilla Chunutin mukavan henkilökunnan kanssa, ja allekirjoittaneelle tökättiin kitara kouraan. Muutaman epävireisen klassikon jälkeen suuntasimme tsekkaamaan Phi Phin iltarientoja, jotka noudattelivat tuttua kaavaa: tulitaiteilijoita, äänekästä musiikkia ja ämpäreitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti