maanantai 4. helmikuuta 2008

Hei, me samuillaan!

4.2.2008

Kun edellisillan kolme litran margaritakannua olivat haihtuneet elimistöstä ja tanakat aamiaiset tankattu, syöksyttiin skootterivuokraamoon. Passit kaniin, kumijalat alle ja baanalle kohti Ko Samuin ydintä!

Nähtävää on saarella rutkasti, ensiksi päätimme kurvailla Lamain rannan tuntumassa oleville kummallisille kalliomuodostelmille, jotka tunnettiin nimillä Hin Ta ja Hin Yai eli Grandmother and Grandfather rock. Aallot ovat hieroneet murikoista melko tismalleen hitusvinkulan ja munervan muotoiset, ja sekös japanialaisten hampaita nauratti, kun saavuimme mestoille.

Seuraavaksi suunnistettiin kreisitaskushortseissa lahmaantuneen kartan avulla vesiputouksille, mutta ketuiksihan se meni. Löysimme itsemme samuilemasta Ko Samuin korkeimman kukkulan kinttupoluilta. Putouskin sieltä löytyi, ja Nim-sedän maaginen puutarha... Näköalapaikalta maisemat Ko Samuin yli olivat kuitenkin mielettömät.

Vihdoin löysimme Namyangin ykkösputoukselle, joka ei kuitenkaan kummoisesti hätkäyttänyt. Viidakon surina sentään peitti illalla nautittujen margaritojen aiheuttaman huminan ohimojen välissä. Paikassa tuoksui voimakas paso doblen ja urean aromi, joten nostimme kytkintä alta aikayksikön.

Seuraava etappi oli Namyangin kakkosputous, jolla oli kokoa neljä kertaa enemmän kuin ykkösellä. Jyrkkä polku johdatteli viidakon halki, ja matkalla kohdattiin ihka oikea kiitoksen pierevä norsu. Totta joka sana. Kop syötti norssille banaanin, niin nahkaisista kansioista pamahti välittömästi thainkieliset kiitokset - KHAP!

Olisi pitänyt painaa suoraan kakkoseen, niin kuin Remu sanoo. Kakkosputous oli nimittäin upea paikka. Viidakkopolulla talsiminen tosin irrotti ukoista balttiarallaa kahdeksan litraa hikeä, ja vesi oli hyvää muuallakin kuin veneen alla.

Ko Samui tuottaa kolme miljoonaa kiloa kookospähkinöitä kuukaudessa ja on Thaimaan tärkein kookoksentuottaja. Viidakkopolulla tapasimme Kookos-Sepon kaskihommissa. Pähkinänkuoria paloi kuin jouluna kynttilöitä ja Seppo nakkeli kokonutseja kuokallaan rinnettä alas niin, että varomattomalla turistilla saattoivat nilkat mustua. M.A. Nummiselle semmoiset terveiset, että jos et vielä tiedä, kuinka saisit rikki kookospähkinän, niin kysypä kuule Samuin Kookos-Sepolta.

PS. Suomesta kantautui korvaan uutisia, että Palanderin Kallella on kausi ohi. Me keksimme tänään Kallelle toipumisajaksi hyvän treenilajin. Eikun vaan skootterilla jonkun norsuvaelluksia järjestävän firman läheisyyteen, niin norsunpaskapujottelurata on tiellä vapaassa käytössä. Kannattaa ottaa kumiterät matkaan, notta ei tule rippeet kintuille.

1 kommentti:

HeidiHoo kirjoitti...

Eikun kotiin tultua teksti kustantajalle. Kyllä tuo suurimman osan suomalaisista matkaopaskirjoista laittaa 60-0 ;)
Tännekin tuli hiihtokelit la-su välisen yön myräkän jalkeen - varmaan tosin siellä kauheesti kiinnostaa ;)
Tuo mulle vaaleenpunaset kokoa 39 olevat 180bathin aidot Crocsit tuliaisiksi - laita mummon kassiin kotimatkalle jos ei omaan reppuun sovi. Taitaa olla shopattu jo täyteen???
Lomanjatkoja-Heidi