Värit päälle ja nupit kaakkoon

28. - 29.12.2007

Aamuherätys pärähti matkamiehille puoli kuudelta Askun Antti-veljen luona Helsingissä. Suussa oli vielä hyppysellinen outoa makua, mutta Antin Kiina-kissan sijaan syy oli ehkä sittenkin Pohjois-Karjalan itämaisissa tapanintansseissa. Tuuli vihmoi yli 20 m/s ja räntä piiskasi Helsingin keskustaa. Vaikutti oikein sopivalta päivältä lähteä 10 viikoksi Kaakkois-Aasian lämpöön.

Kello 8.05 kohosimme kotimaan kamaralta kohti Bangkokia. Ensimmäinen välilaskumme oli Milanossa, jossa ehdimme sopivasti nautiskella italialaisesta pizzasta. Finnairin kehnot eväät eivät kaksisesti nälkää siirtäneet. Onneksi saimme taittaa loppumatkan Etihad Airwaysin siipien suojassa. Arabiemiraattien ykköslentoyhtiössä osataan palvella asiakasta. Tavallisessa turistiluokassakin jokaisella matkustajalla on käytössään oma viihdekeskus, josta voit valita ajanvietteeksi elokuvia, musiikkia, tv-ohjelmia ja pelejä. Ruokaa ei sikaosastossa heitetä eteen miten sattuu, vaan matkustajalle tuodaan päivän menu, josta voi valita mieleisensä vaihtoehdon. Täydet kymmenen pistettä Etihadille molemmilta matkamiehiltä.

Toinen välilasku oli Abu Dhabissa, jossa taivastelimme lentoaseman arkkitehtuuria. Emme oikein tienneet, olimmeko Star Wars -kulisseissa vai arabialaisessa palatsissa. Askusta loppumatka tuntui erityisen pitkältä, sillä reissuryhmämme kolmas jäsen eli Askun tuleva vaimo Kop oli tulossa meitä vastaan Bangkokiin, ja pariskunta oli viimeksi nähnyt toisiaan kolme kuukautta sitten.

Iloisen jälleennäkemisen jälkeen pistimme töpinäksi. Seikkailun ensimmäinen siirtymä tehtiin tietenkin kaikkien oppien ja opastusten vastaisesti pimeällä taksilla, kuinkas muuten. Ensimmäiset kuusi päivää majapaikkamme olisi maailman suurin hotelli Ambassador City Jomtien parikymmentä kilometriä Pattayalta etelään. Taksikuski polki kaasukäyttöisen Toyotan pedaalia sandaalilla lattiaan, ja 150 kilometrin matka tuntui taittuvan yhdessä hujauksessa.

Majapaikka oli todellakin suuri. Kaiken kaikkiaan yli 5 000 huonetta viidessä eri siivessä. Meille tietenkin sattui se siipi, jossa oli myös maailman suurin remonttitarve. Mutta ei pie olla ronkeli. Vaikka huoneet eivät ihan priimaa olleetkaan, niin hotellialueella oli useita uima-altaita, ja merenrantakin oli vain parinsadan metrin päässä. Se riittäisi mainiosti alkupäivien kevyeen loikoiluun ja stressinpoistoon.

Harvoin on lounas maistunut niin hyvälle kuin runsas thai-ateria, jonka nautimme 20 tunnin matkustamisen jälkeen Siaminlahden rannalla. Päivä kului rannalla lekotellen ja illalla mentiin maistelemaan katukeittiön antimia Jomtienin lämpimään iltaan. Ja Helsingissä kuulemma satoi edelleen räntää.