Laem Chai-Chet on lupsakka paikka. Huoneistohotellimme edessä avautuva V.J. Plaza muistuttaa erehdyttävästi pohjoiskarjalaisen kirkonkylän keskustaa. Keskellä on leveä tienpätkä, jonka toisella puolella kauppa, kahvila ja pari baaria, toisella puolella parturi, hieromalaitos, vaateliike ja pankki. Ja eikä sitten muuta, niin kuin R-kioskin tädille on tapana sanoa. Kun isoa tietä kävellään sata metriä eteenpäin, tulee vastaan toinen samanmoinen aukio, oikea pikku-Juuka, paitsi että Juuassa ei ole niin montaa ravintolaa ja tuskin sieltä saa yhtä hyviä cocktaileja Bob Marleyn tahdittamana. Mutta niitä cocktaileja nauttivat eilen ihan jotkut muut, emme suinkaan me. Ilta meni töitä naputellessa, ja tänään oli tiedossa skootteripäivä.
Rivakan aamiaisen jälkeen lähdimmekin lähistölle kyselemään, mistä saisi paikallisen pappatuniskan parhaalla virityksellä. Eipä siinä kauaa laitettu sandaalia toisen eteen, kun jo löysimme pikku-Juuasta 125-kuutioiset pakastavedetyt menopelit, jotka saimme vuorokaudeksi vuokralle 6 eurolla. Asku teki vanhana kettuna vikatarkastuksen ennen lähtöä, jottemme kulkuneuvoja palauttaessamme joutuisi maksamaan edellisten tollojen kolhuja. Potta päähän, hengitys syvään, ja sitten vasemmanpuoleisen liikenteen sekaan vain ja tuppi nurin. Kiemurtelevat vuoristotiet jyrkkine nousuineen ja laskuineen sekä harva mutta kaistapäinen liikenne vaativat keskittymistä. Maisemat ja vauhdin hurma kuitenkin korvasivat pikku ponnistelun.
Ensimmäinen etappimme oli vesiputous paikallisessa kansallispuistossa. Jorpakolle johtavaa kilometrin viidakkopolkua pitkin talsiminen ja aluskasvillisuudesta mahdollisesti hyökkäävien kobrien pelonsekainen odottelu oli melkein kiehtovampaa kuin itse putous, joka olisi varmaankin pikkuista vaille pirun paljon vuolaampi sadekauden jälkeen.
Päiväretkemme pääkohde oli Bang Baon piskuinen kalastajakylä Ko Changin eteläkärjessä. Paikka on tunnettu muun muassa erinomaisista ruuistaan, joita lukuisat ravintolat valmistavat vasta merestä nostetuista raaka-aineista. 
Kehuttu The Bay -ravintola ei pettänyt ennakko-odotuksia - kahden sorttista paistettua kalaa, tulista tom yum goong -rapukeittoa, hapanimeliä kasviksia, kookosmaitoon tehtyä kanasoppaa ja tulista mangosalaattia ahdettiin niin että napa rutisi. Ja olipa näkymäkin sellainen, ettei ihan joka päivä lounaalla moista tule vastaan.
Ennen rikospaikalta poistumistamme tepastelimme ympäriinsä ja ihmettelimme paikan komeutta. Koko Bang Baon kylä on rakennettu veden päälle, pitkästä betonilaiturista haarautuvien puulaiturien ja paalujen varaan. Katetun laiturilabyrintin loppupäässä on suurempien kalastaja-alusten pieni satama sekä näkötorninakin toimiva majakka.
Hyppäsimme takaisin skootterien selkään ja ajoimme pikku pysähdyksin takaisin kotikulmille tarkastamaan Laem Chai-Chetin niemen näköalapaikan, josta kuulemma on Ko Changin parhaat näkymät tuijotella auringonlaskuun. Niemennokka olikin mahtava, samoin läheinen resortti, jonka bungaloweihin saatamme vaikka viikonlopuksi majoittua... Auringonlasku on tultava ehdottomasti kuvaamaan tänne jonakin iltana.
Pienen lepotauon ja välisuihkun jälkeen lähdimme vielä ilta-ajelulle Lonely Beachille, joka on Ko Changin tunnetuin reppureissari- ja bailuranta. Edullisia bungaloweja löytyy sieltä runsaasti, ja ne ovat melko vaatimattomia, mutta omat kylpyhuoneet ja tuulettimet kuuluvat kurjimpienkin bambuseinäisten murjujen varustukseen. Parempia siis kuin meikäläisen rotankolo Rock Sandissa! Lonely Beach oli rantana pienoinen pettymys, mutta nuorekasta porukkaa siellä kyllä oli varmaankin lähes kaikista maalimankolkista, joten kansainvälisiä rantakinkereitä etsivälle reppureissaajalle paikka palvelee tarkoitustaan.Illalla istuimme lähikuppilassamme eli Easy Barissa suunnittelemassa reissun jatkoa ja nautiskelimme Singhan ohessa ilmaisesta langattomasta internetistä. Varasimme maanantaille aamulennon Tratista Bangkokiin, jossa joudumme Askun kanssa hakemaan viisumeihimme pidennysaikaa Immigration Officesta, koska kohelluksemme täällä Kaakkois-Aasiassa kestää yli 60 päivää. Onneksi homma hoituu yhdellä lomakkeella ja muutamalla kympillä. Pyörimme maanantaipäivän Bangkokissa ja lennämme saman päivän iltana Phuketiin.
Huomenna lähdemme mittaamaan asfalttia jo ennen kukonlaulua. Skoottereista on tietenkin päräytettävä kaikki tankatut bensat loppuun viimeistä pisaraa myöten ennen kuin ne palautetaan keskipäivän tienoilla. Eläköön kasvihuoneilmiö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti