Varokaa laulavaa taksikuskia!

22.1.2008

Aamiainen, kamojen pakkaus ja töiden palautus sähköpostilla. Siinä lyhykäisyydessään matkapäivän aloitus ennen taksiin hyppäämistä. Renaultin formulapaitaan sonnustautunut taksikuski tuli hakemaan meidät jelheällä jatkokoppaisella neliveto-pickupilla ja osoittautui hetken jutustelun jälkeen oikein joviaaliksi hemmoksi. Tämän sompailijan palveluita tulisimme taatusti käyttämään seuraavallakin pistokeikalla Phuketiin parin kolmen viikon kuluttua.

Lentokenttämeiningit sujuivat jo rutiinilla. Air Asia lennätti meidät Bangkokiin turvallisesti, eikä sloganista "Now everybody can fly" tarvinnut tällä kertaa murjoa laskuvarjottomia vitsejä. Bangkokin kentällä aterioidessamme päätimme, että olisi turha lähteä kikkailemaan kantamusten kanssa ruuhkassa 25 km päähän kaupungin bussiasemalle odottamaan ties milloin lähtevää seuraavaa reittibussia, jos taksin sai välittömästi Cha-amiin 200 km matkalle hotellin ovelle saakka kolmelle hengelle 40 eurolla.

No, arvatenkin taksimatkasta muodostui aikamoinen elämys. Onnistuimme nappaamaan Suvarnabhumin lentokentän kolmoskerroksen tasanteelta taksijonosta alle paikallisen iskelmäprinssin, jonka kaasukäyttöisessä Toyotasssa oli dvd-stereot karaoke-screenillä varustettuna... Arvatkaa, viihdyttikö kuljettajamme meitä laulamalla paikallista iskelmää non-stoppina? Yritin välillä säätää volumea tärykalvoystävällisempään lukemaan alle neljänkymmenen, mutta kuski naputteli sen välittömästi etusormellaan takaisin viidenkympin pintaan ja jatkoi uroshirven öykymiseltä kuulostanutta mylvimistään - eikä tulkintaa auttanut se, että kaverilla oli jäänyt yläleuan kasetista puolet ilmeisesti yöpöydälle vesilasiin Nivea-purkin ja Suuren toivelaulukirjan viereen. Lisäksi pirssin kaasutankkaussysteemissä oli joku mystinen vika, joten jouduimme käymään kaasuasemalla neljä kertaa 200 km matkan aikana. Siksi aikaa sentään Toyota-Tauski onneksi lopetti laulamisen.

Perillä Cha-amissa olimme positiivisesti yllättyneitä hotellimme tasosta. Kaechan Beach Hotelin aula ravintoloineen oli ylellinen, ja edellispäivänä varatut ilmastoidut bungalowimme myös kelpoja. Aamiainen kuului 780 bahtin huonehintaan ja ehkäpä ennen aamukahvia voisi pulahtaa kuudennen kerroksen uima-altaaseen ja katsastella näkymiä merelle...

Piipahdimme illalla moikkaamassa Askun mutsia ystävineen, jotka olivat saapuneet Cha-amiin päivää aikaisemmin. Ilta jatkui viihtyisässä O-zone musiikkiravintolassa, jonka antimet maistuivat. Ruokailun lomassa kummastelimme coverbändin naissolistia, joka hakkasi esityksillään peräjälkeen sekä Cranberriesin Dolores O'Riordanin että kaikkien ällötysten äidin Celine Dionin alkuperäisesitykset. Chang-olutta sai O-zonessakin pöytään Phuketin ostarin livekuppilan tavoin kolmen litran jäähdytetyssä hanallisessa "tornissa", ja hintaa mokomalle kertyi kiskurimaiset kuusi euroa. Kantapaikkamme taisi löytyä jo ensimmäisenä iltana...