Santana puri ketä?

5.1.2008

Rayong oli mukava etappi, eläväinen pikkukaupunki, jossa näimme meidän lisäksemme peräti yhden "farangin". Illalla menimme paikalliseen kauppahallintapaiseen katukeittiökeskittymään syömään, ja makuhermot huusivat jälleen hoosiannaa. Pöytä notkui pat thaita, friteerattuja simpukoita ja muita taivaallisia herkkuja - ja kyytipojaksi luonnollisesti Singhaa. Kotimatkalla huitaistiin huiviin vielä lettumummon kadunkulmassa pyöräyttämät bansku-jökö-hässäkät. Eipä pystynyt enää muuhun kuin raahautumaan hotellille vaateriin.

Jury kokoontui aamupalalla, ja Ko Samet päätettiin yksissä tuumin jättää väliin. Kallis lauttamatka, saarimaksu ja törkyhintaiset majoitukset eivät houkutelleet astumaan turistisaaren kamaralle. Sen sijaan lähdimme etenemään aamupäivän bussilla kohti viehättävää Chanthaburia, jossa on tarkoitus viettää ainakin yksi yönseutu Thaimaan kuuluisimpiin kuuluvassa jalokivikaupungissa ja maankuululla hedelmänviljelyalueella.

Lähtö sujui kuin elokuvissa. Omien laskelmiemme mukaan bussin lähtöön oli vielä reilu tunti, mutta ehdimme ihmeen kaupalla edelliseen, joten pääsimme bussiasemalle tultuamme sukkana Chanthaburin bussiin. Perille saavuttiin puolenpäivän maissa ja ihmetys oli vallan suuri, koska kaupungissa oli meneillään joka viikonloppuiset jalokivimarkkinat. Porukkaa oli kadut tulvillaan ja lähes jokaisessa liikkeessä väännettiin tiukasti diiliä rubiinit pöydässä ja luuppi silmässä.

Ensi alkuun läksimme tarkastamaan, millainen majapaikka oli Rough Guiden vihjaama The River Guest House. Assan baarissa heitettiin maittava lounas huiviin ja napattiin kuskiksi vanha mummo piskuisella Toyota Timangilla. Mikäs sen sopivampaa jalokivikaupunkiin. Mummu sompaili jouhevasti ruuhkaisen Chanthaburin kaduilla ja saavuimme kohteeseen tuota pikaa. Yllätys oli erittäin positiivinen. The River Guest House oli pieni idyllinen nelikerroksinen ja erittäin siisti majatalo Chantaburin läpi virtaavan joen rannalla. Alhaalla oli hieno joenrantaterassi ja huoneet olivat tähän asti reissun parhaimmat. Ja hinta sikamainen 350 baht/yö/huone (7 euroa).

Kop oli käynyt Chanthaburissa joskus lapsena, ja tiesi kertoa kiinnostavista kohteista kaupungin lähellä. Vaihtoehtoina olivat rantapojotus 35 km päässä tai Namtok Phlion kansallispuisto upeine vesiputouksineen 17 km päässä. Neuvo antavan singhan jälkeen valitsimme jälkimmäisen. Luuri kouraan ja "Vanhaksi Timantiksi" ristimämme mummotaksi alle. Askun ja minun häpeäksi on tunnustettava, että ei se auto ollutkaan Toyota Timangi vaan Mazda joku. Samapa tuo.

Kansallispuistossa saatiin tuntea paikalliset tavat. Kop maksoi thaimaalaisena pääsymaksua 40 bahtia ja me Askun kanssa 200 bahtia per naamari, koska olimme farangeja (ja ehkä joku rumuuslisä myös). Paikka oli jokaisen bahtin väärti. Kapeat polut johdattivat meidät jyrkkien kallioiden ja sakean viidakon hallitseman kansallispuiston läpi kohti ykkösnähtävyyttä eli suurta vesiputousta. Kalamiehinä olimme huuli pyöreänä, sillä missä tahansa jokea näkyi, lohikaloja parveili mustanaan. Eipä ole asiat tällä keinon Höytiäisellä. Parkkipaikan lähellä olleista kadunvarsikojuista sai ostaa parsantapaisia vihanneksia, joita ihmiset syöttivät kaloille. Kun heitetyt vihannekset sukelsivat veteen, oli kuhina kuin aikoinaan Nokke-Pekan grillillä baarin jälkeen.

Tutkailimme viidakkoa ja rypläsimme putouksella pitkän tovin. Mazdamummo odotteli kaikessa rauhassa alaparkissa pari kolme tuntia. Tullessa otettiin singhat ja naposteltavaa katukeittiöstä, jossa oli ylen ystävällistä väkeä – vaikka Asku uhkasikin thaiksi syövänsä heidän pikku puudelinsa. Tulomatkalla päätimme, että Chanthaburissa vietetään vielä toinenkin päivä. Majapaikka on mainio, kaupunki erittäin mukava (eikä ole turisteja!) ja allekirjoittaneella on yksi projekti, joka pitäisi naputella loppuun. Askulla ja Kopilla on siis huomenna kiva kaupunkilomapäivä, ja minulla työpäivä. No, ehkä sitä yhden päivän jaksaa töitäkin tiukkapelissä tehdä, kun ylihuomenna pääsee sitten Ko Changin rannalle riippumattoon.

Ai niin, Mazdamummon kanssa tehtiin diili, että hän noukkii meidät ylihuomenna tästä hotellin ovilta ja nakkaa rouhealla tulipunaisella koslallaan noin 70 km päähän suoraan perille eli Ko Changille lähtevien lauttojen laituriin. Ja se lysti kustantaa koko porukalta yhteensä 12 euroa. Harmittaa, kun vastaava työläs ja hikinen ryynäys-taksi-bussi-taksi-ryynäys olisi ollut peräti 2 euroa halvempi :) Illan päätteeksi nautimme joenrantaterassin maisemista ja ehkä parannamme hieman tätä maailmankolkkaa parilla singhalla... Mitä hittoa, Asku tilasi kahvia?!