

Toisena päivänä olikin sitten jo ihan eri tavalla virtaa lähteä tutkimaan Bangkokin salaisuuksia. Miljoonakaupungin liikenne on luku sinänsä, käsittämätön meluisa kaaos, jossa vietetään enemmän aikaa paikoillaan ruuhkassa kuin etenevässä liikkeessä. Paras tapa liikkumiseen onkin vasta nelisen vuotta sitten avattu metro tai liikenneruuhkien yläpuolella pyyhältävä BTS eli Skytrain, joilla pystyy välttämään autoliikenteen rasittavat sumput.
Aamiaisella vilkaisimme Travelfish.orgista vinkkejä Bangkokin nähtävyyksistä. Lähdimme vaeltamaan kohti kehuttua Phra Sumenin linnaketta ja puistoa Chao Praya joen varrella, ja päätimme katsoa, mitä mielenkiintoista matkan varrelle osuisi.
Porhalsimme ensiksi metrolla Lumphinin suureen puistoon, jonka sanotaan olevan Bangkokin keuhkot. Vihreä ja hiljainen keidas loi kiehtovan kontrastin ympäröivälle betoniviidakolle. Hetken palmupuiden katveessa kupsehdittuamme jouduimme hieraisemaan silmiämme. Puistossa kiemurtelevan joen aurinkoisilla penkoilla lekotteli suuria varaaneja, joista suurimmat olivat peräti puolitoistametrisiä kötkäleitä. Eipä huvittaisi moisen vierestä nurmikolta päivänokosilta herätä...


Lumphinista suhautimme taksilla Bangkokia halkovan Chao Praya -joen rantaan, Sathornin laivalaituriin. Chao Praya on kuin vesiliikenteen moottoritie, jossa turisteja kuljettavat laivat, matelevat hinaajat, kukkuroilleen lastatut proomut ja pärisevät pitkähäntäveneet liikennöivät sulassa sovussa. Vaikka joen vesi näyttääkin lähes radioaktiiviselta, on risteily Chao Prayalla ja siitä haarautuvilla kanaaleilla seikkailu ja kokemus, jota ei pidä Bangkokissa vieraillessaan jättää väliin.





Iltariennoilla piipahdimme laitakaupungilla Ratchadan ravintolakeskittymässä. Bangkokin nuorisoa oli runsaasti liikkeellä, mutta muut ulkomaalaiset olivat jossakin kiven alla, sillä heitä ei näkynyt mailla ei halmeilla. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti