Aamuvarhaisella suuntasimme keskustaan Chit Lomin liepeille, jossa Askun ja Kopin piti käydä sotimassa Suomen konsulaatissa vielä viimeinen taistelu paperisodasta, jotta Kopin kaikki asiakirjat olisivat valmiina Suomeen tuloa varten. Itse pyöriskelin sen aikaa joutilaana alueen ökyluokan ostoskeskuksissa ja ryystin jääkahvia terassilla loputonta ihmisvirtaa tarkkaillen.
Kun olimme jälleen kaikki yhes koos, suuntasimme päivämme kohteeseen eli Thaimaan suurimpaan temppeliryhmään, Wat Pohon. Wat Po on kuin oma temppelikaupunkinsa Bangkokin sisällä. Siellä on temppeleitä ja muita rakennuksia, munkkien asuntoja, veistoksia, suihkulähteitä, ja tietenkin sadoittain Buddha-patsaita. Niistä tunnetuin on peräti 46-metrinen kullattu makaava buddha. Vaikuttava paikka kaiken kaikkiaan.
Otsanahassa ja niskassa tuntui vielä eilinen allaspojotus kirpakkana kuumotuksena. Silti vedimme vielä simmarit jalkaan ja painuimme altaalle imaisemaan iltapäivän viimeiset uv-säteet nahkaan. Parin päivän päästä ei nimittäin enää paljon aurinkoa oteta...
1 kommentti:
Hienoa kuulla (siis nähdä) että ootte kaikki hengissä mukana.
Tervetuloa takaisin, on teitä jo ooteltukin. Täällä ei tosiaan se aurinko paista, mutta pakkasta on aika perkeleesti.
Lähetä kommentti